KALLIOLLE,
KUKKULALLE
|
1. Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani, kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani. Tule, tule, tyttö nuori, jakamaan se mun
kanssani! Tule, tule, tyttö nuori, jakamaan se mun
kanssani! 2. Jos et sinä mulle
tule, lähden täältä kauas pois, jos et sinä mulle
tule, lähden täältä kauas pois muille maille vierahille, jost’ en
koskaan palaa pois, muille maille vierahille, jost’ en
koskaan palaa pois. 3. Kyllähän sen varmaan tiedän, etten minä sua
saa, kyllähän sen varmaan tiedän, etten minä sua saa. Tyydyn onneeni, olen yksin, aina muistan sinua, tyydyn onneeni, olen yksin, aina muistan sinua. 4. Eipä tässä asiassa auta arvo, rikkaus, eipä tässä asiassa auta arvo, rikkaus. Siinä koettaa voimiansa kahden nuoren rakkaus, siinä koettaa voimiansa kahden nuoren rakkaus. 5. Jos oon
mieltäsi pahottanna jollakulla tavalla, jos oon mieltäsi pahottanna jollakulla tavalla, pyydän anteeksi tällä kertaa. Tapojain en paranna! Pyydän anteeksi tällä kertaa. Tapojain en paranna! |
Kalliolle, kukkulalle 1: Raven Leimenstoll,
keramiikka |
Selityksiä
Tämä on alkujaan reipas piirilaulu, jonka V. Varmanen
kirjoitti muistiin Asikkalassa v. 1908. Kaj Chydenius teki samoihin sanoihin
uuden, nykyään ehkä tunnetumman sävellyksen 1960-luvun lopulla.
Sanastoa
|
mun (puhekieltä) mulle (puhek.) vierahille (murteissa) jost’ (murt.) sua (puhek.) oon (puhek.) pahottanna (murt.) jollakulla (tässä) |
= minun = minulle = vieraille = josta = sinua = olen = pahoittanut = jollakin |