MATALAN TORPAN BALLADI

 

1. Suomessa olen minä syntynyt

tuolla kauniissa Karjalassa,

Laatokkajärven rannalla

siellä majassa matalassa,

Laatokkajärven rannalla

siellä majassa matalassa.

 

2. Matalan torpan hiilloksella

käsiäni lämmittelin.

Matalan torpan nättiä tyttöä

omakseni ajattelin,

matalan torpan nättiä tyttöä

omakseni ajattelin.

 

3. Hevonen on musta kuin tiikerikissa

ja aisat on katajasta.

Mamma se sano: Älä talosta nai,

nai majasta matalasta!

Mamma se sano: Älä talosta nai,

nai majasta matalasta!

 

4. Heilani illalla aseman sillalla

pienen kirjeen pisti.

Taisi sillä raukalla ikäväkin olla,

kun hiljallensa itki,

taisi sillä raukalla ikäväkin olla,

kun hiljallensa itki.

 

Matalan torpan balladi 1: Petri Pellikka, öljyväri

Matalan torpan balladi 2: Milja Laaksonen, öljyväri

 

Kuuntele

Vain säestys

Harjoitus 1

Harjoitus 2

 

 

Taustaa

 

Laulun viimeinen säkeistö on muita nuorempi, 1860-luvun jälkeen syntynyt, koska siinä mainitaan rautatieasema. Tiikerien ulkonäöstä ei laulun syntyaikana selvästikään tiedetty kovin paljon. Balladissa mainitun Laatokkajärven länsi- ja pohjoisranta kuuluivat Suomelle vuoteen 1945, jolloin suuri osa Karjalasta luovutettiin sodan seurauksena Neuvostoliitolle.

 

 

Sanastoa

 

Karjala

= Suomen itäisin osa

maja

= (tässä:) mökki pieni talo

torppa

= pieni talo, jossa asui vuokraviljelijä eli torppari, joka maksoi maanomistajalle torpassa elämisestä työllä

aisat on katajasta (puhekieltä)

= aisat ovat katajasta

mamma (murteissa)

= äiti

sano (puhekieltä)

= sanoi

älä talosta nai

= älä ota (rikkaan) talon tytärtä vaimoksi

heila (vanhahtava)

= rakastettu, tyttöystävä

kirjeen pisti

= pisti kirjeen käteen tai postitti sen

hiljallensa

= hiljaa