MATALAN TORPAN
BALLADI
|
1. Suomessa olen minä syntynyt tuolla kauniissa Karjalassa, Laatokkajärven rannalla siellä majassa matalassa, Laatokkajärven rannalla siellä majassa matalassa. 2. Matalan torpan hiilloksella käsiäni lämmittelin. Matalan torpan nättiä tyttöä omakseni ajattelin, matalan torpan nättiä tyttöä omakseni ajattelin. 3. Hevonen on musta kuin tiikerikissa ja aisat on
katajasta. Mamma se sano: Älä talosta nai, nai majasta matalasta! Mamma se sano: Älä talosta nai, nai majasta matalasta! 4. Heilani illalla aseman sillalla pienen kirjeen pisti. Taisi sillä raukalla ikäväkin olla, kun hiljallensa
itki, taisi sillä raukalla ikäväkin olla, kun hiljallensa
itki. |
Matalan torpan balladi 1: Petri Pellikka, öljyväri Matalan torpan balladi 2: Milja Laaksonen, öljyväri |
Taustaa
Laulun viimeinen säkeistö on muita nuorempi, 1860-luvun
jälkeen syntynyt, koska siinä mainitaan rautatieasema. Tiikerien ulkonäöstä ei
laulun syntyaikana selvästikään tiedetty kovin paljon. Balladissa mainitun
Laatokkajärven länsi- ja pohjoisranta kuuluivat Suomelle vuoteen 1945, jolloin
suuri osa Karjalasta luovutettiin sodan seurauksena Neuvostoliitolle.
Sanastoa
|
Karjala |
= Suomen itäisin osa |
|
maja |
= (tässä:) mökki pieni talo |
|
torppa |
= pieni talo, jossa asui vuokraviljelijä eli torppari, joka maksoi
maanomistajalle torpassa elämisestä työllä |
|
aisat on katajasta (puhekieltä) |
= aisat ovat katajasta |
|
mamma (murteissa) |
= äiti |
|
sano (puhekieltä) |
= sanoi |
|
älä talosta nai |
= älä ota (rikkaan) talon tytärtä vaimoksi |
|
heila (vanhahtava) |
= rakastettu, tyttöystävä |
|
kirjeen pisti |
= pisti kirjeen käteen tai postitti sen |
|
hiljallensa |
= hiljaa |